Kunnilla suuri vastuu yritysten kehittymisessä
Vuokko Kämäräisen mielestä yritystoiminnan lisääntyminen julkisen järjestämisvastuun alla olevissa palveluissa parantaa palveluiden tuottavuutta ja laatua. Hänen mukaansa yritystoimintaa julkisissa palveluissa voidaan lisätä kuitenkin vain avoimen kilpailun kautta.
- Kunnat ovat erittäin suuressa roolissa hyvinvointipalveluja ja erityisesti hoivapalveluja tuottavien yritysten kehittymisessä. Kunta on paitsi asiakas, myös mitä suurimmassa määrin toimintaympäristö, jossa hoivapalveluja tuottava yritys toimii. Kunta voi siis ohjata hyvinvointipalveluyritysten liiketoimintaa muunkin kuin asiakkuuden kautta. Se voi järjestää toimitiloja, subventoida kehitysmenoissa tai luoda muulla tavoin puitteita optimaaliseen toimintaympäristöön ja vaikuttaa näin hyvinvointipalveluiden saatavuuteen.
Myös kuntien ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä olisi tehostettava. Vuokko Kämäräinen korostaa myös verkostojen merkitystä, sillä pienet yritykset eivät jatkossa yksin menesty kilpailussa, jossa ostajana ovat aiempaa suuremmat yksiköt, jotka ostavat laajoja kokonaisuuksia.
- Keskeinen ongelma yksityisen sosiaalipalvelualan kehittymiselle on palvelumarkkinoiden kehittymättömyys. Kunnilla on palvelutuotannossa useita rooleja; rahoittaja, tuottaja, ostaja ja valvoja. Julkinen sektori on kasvattanut tuotantoaan, vaikka se ei aina olisikaan ollut kustannustehokkain tapa palveluiden järjestämiseksi. Tuottajatahot ovat markkinoilla eriarvoisessa asemassa. Yritykset eivät ole saaneet avustuksia investointiensa rahoittamiseen järjestöjen ja kuntien tavoin. Investointipääomien tai vakuuksien puute onkin esteenä sosiaalipalveluyritysten kehittymiselle ja koko toimialan kasvulle, Vuokko Kämäräinen sanoo.
Julkisista palveluista vain pieni mutta kasvava osa on kilpailtua. Esimerkiksi terveydenhuollon menoistaan kunnat käyttävät vain 3 prosenttia ostoihin. Sosiaalipalvelujen menoistaan kunnat käyttävät enemmän eli 15 prosenttia ostoihin. Yksityiset sosiaalipalvelut ovat siten pitkälti integroituneet osaksi kuntien palvelutuotantoa.
- Useat edelläkävijäkunnat ovat vastanneet haasteisiin avaamalla markkinaansa yritystoiminnalle. Laatu, kustannustehokkuus ja palveluiden saatavuus ovat saatujen tulosten mukaan parantuneet. Uusien toimintatapojen oppiminen vaatii kuitenkin aikaa. Julkisten palvelujen järjestäjän on tehtävä pitkäjänteistä yhteistyötä yritysten kanssa. Palvelujen järjestäjän on tunnettava sekä oma että ostettava palvelu, määriteltävä palvelu, asetettava palvelulle laatukriteerit ja tunnettava palvelun kustannusrakenne. Näin syntyy palvelun järjestäjälle perusta valita järkevimmät ja kokonaistaloudellisesti edullisimmat palvelujen tuotantotavat.
Tilaaja-tuottajamallista myönteisiä kokemuksia
Tilaaja-tuottajamallilla tarkoitetaan julkisten palvelujen tuotannon organisoimista niin, että palvelun tilaajan ja tuottajan roolit erotetaan hallinnollisesti toisistaan. Tilaajana toimii julkinen taho ja tuottajana voi toimia julkinen tai yksityinen palvelun tuottaja tai kolmas sektori. Tilaaja-tuottajamalli voi olla myös julkisen organisaation sisäinen ohjausmalli.
- Tilaajayksikkö määrittää ostettavan palvelun ja sen laadun sekä järjestää tarjouskilpailun. Palvelun tuottaja, jonka palvelu on kokonaistaloudellisesti edullisin, saa tilauksen. Tilauksia säädellään siviilioikeudellisin sopimuksin, Vuokko Kämäräinen täsmentää.
Tilaaja-tuottajamallin erilaisia sovellutuksia on käytössä useissa Suomen kunnissa.
- Kokemukset mallista ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia. Esimerkiksi Oulussa palvelujen tuottavuutta on voitu lisätä 20–30 prosenttia. Tuottavuuden tehostaminen on mahdollistanut julkisten palvelujen määrän lisäämisen ja niiden laadun parantamisen. Myös henkilöstö ja johto ovat kokeneet muutokset motivoivina, ja työtyytyväisyys on lisääntynyt, Vuokko Kämäräinen muistuttaa.
JH