Ylä-Savoa asuttaa väki, jossa onnistuneesti ovat liittyneet yhteen savolaisen ja karjalaisen heimon parhaat piirteet: välittömyys, lupsakkuus ja hersyvä huumori - se "pilke silmäkulmassa".
Seutu uhkuu omaleimaista kulttuuria ja vahvoja perinteitä. Tämän seudun miljööstä ja ihmisistä ovat saaneet innoituksena myös rakastetut kulttuuripersoonamme Juhani Aho, Eino Säisä, Edvin Laine sekä Halosen laajan taiteilijasuvun jäsenet sekä Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kekkonen.
Hyvän ympäröimänä on keskellä parasta
”Sitä pit’ lähtee kaavas, että osas nähhä lähelle.” Kuulin tämän vuosia sitten nuoren miehen lausumana, junassa matkalla Helsingistä Savoon. Meitä oli samassa vaunussa ainakin kaksi, jotka olivat ajautuneet muualle todetakseen, että
kotiseudussa on sitä jotain.
On hienoa, että jokaisen ei tarvitse tehdä mutkaa, ympyrää ja edestakaisin sahaamista, ennen kuin tietää olevansa kotona. Mutta onneksi mekin paluumuuttajat ja muuten vaan muuttajat voimme tuntea itsemme etuoikeutetuiksi täällä Ylä-Savossa. Minä palasin omalta lenkiltäni ensin Kuopioon, jossa tapasin mieheni; oli muuten Etelä-Suomesta kotoisin. Kun sitten tuli aika ottaa seuraavat ratkaisevat askeleet, ne kuljettivat Lapinlahdelle omaan taloon, lapsuudenkodin naapuriin.
Arkielämän piirimme ulottuu kahden lähimmän taajaman lisäksi Iisalmeen ja Kuopioon. Silti koen, että kaikki tarvitsemamme – työpaikoista peruspalveluihin, ruokakaupoista ostoskeskuksiin ja kulttuuririentoihin – on lähellä. Kun ennen saatoin tuhlata reilun kymmenen kilometrin matkaan lähes tunnin, nykyään ehdin samassa ajassa huomattavasti enemmän ja pidemmälle. Lapsemmekin on päässyt niin hyvään päiväkotiin, ettei sellaista olisi kaikkialta löytynyt.
Ylä-Savo pystyy tarjoamaan perheellemme sitä tärkeintä: turvallisen ja virikkeellisen kasvuympäristön lapselle sekä pienen paikkakunnan yhteisöllisyyden, joka on erityinen voimavara. Jotenkin tuntuu, että täällä saa samalla rahalla enemmän elämänlaatua. Ja ehkä arki on helppoa siksi, että kaikki on inhimillisessä mittakaavassa. Silti uskallan väittää, että perheemme ”antennit” on suunnattu kohti kansainvälisyyttä vahvemmin kuin monessa helsinkiläiskodissa.
Saamme olla omassa rauhassa mutta keskellä kaikkea parasta.
Muistelen aiemmin haaveilleeni täydestä elämästä. Nyt elän sitä. Siihen mahtuu yhtä hyvin aktiivinen yhdistystoiminta
kuin liikkuminen lähiluonnossa metsästystä rakastavan puolison ja maastokelpoiseksi osoittautuneen jälkikasvun kanssa.
Jos kaipaisin vielä täydempää elämää, tiedän, että lähellä on yllin kyllin mahdollisuuksia harrastuksiin ja vaikka opiskeluun. Arjen luksusta sekin.
Ylä-Savo on otollinen maaperä monenlaisille menestystarinoille: yritysten, yhteisöjen, perheiden, meidän kaikkien. Joitakuita meistä tämä maaperä vetää puoleensa niin voimallisesti, että se ajoittain käy kunnon päälle. Mutta ajatella, että metsä- ja pihanlaittopuuhista väsyneenäkin voi yllättää itsensä höpöttämästä ääneen jotain sielunmaisemasta! Sellaisiahan täällä näkee metsän keskellä, kaupungin sykkeessä, puiston vehreydessä, veden äärellä. Niin upeita, että muualla tarvitsee vain piipahtaa, hieman uusia tuulia haistelemassa.
Ylä-Savossa asuttu, eletty, koettu ja jaettu aika – se taitaa olla sitä todellista laatuaikaa.
Teksti:
Tanja Helminen