Etapilta eteenpäin -BLOGI
  • Etteenpäin elävän mieli

    5.5.2017 8:000
    3

    Tällä kertaa Etapilta eteenpäin –blogissa Etapin oma toimiala-asiantuntija Jenna Hartojoki pähkäilee työnhakua, sen monimuotoisuutta ja vaikeutta - mahdollisuuksia erottautua hakijajoukosta edukseen. Työnhaku on meille kaikille etappilaisillekin ajankohtainen asia, sillä hanke on päättymässä. Jokainen työnhaku on ainutkertainen prosessi juuri siihen paikkaan, mitä ollaan hakemassa ja siihen kannattaa paneutua huolella.                      

                                                                                        

    Työnhakuomena.JPG

     

     

     

     

     

     

     

     Työnhaussa riittää purtavaa!  

     

    Kevät huristaa kohti kesää ja Etapin taival lyhenee siinä samalla. Etapin henkilökunnalla on kohta edessään sama kuin omilla asiakkaillakin; nimittäin työnhaku. Siinäpä sitä onkin oma hommansa; CV kuosiin, LinkedIn ja muu some kuntoon, hakemuksia liikenteeseen…

    Työnhaku vaatii paljon aikaa ja panostusta, aktiivista otetta ja uskoa itseensä. On laitettava kaikki likoon, sillä täytyy pystyä erottumaan massasta. Tekisinkö siis video cv:n? Mitä videossa kertoisin? Osaanko olla oma itseni? Miksi juuri minut kannattaisi valita? Riittääkö vanha CV? Entäs jos kuitenkin vähän viilaisin, hulluttelisin? Pidetäänkö minua ihan hupsuna? Onko video sittenkin liikaa? Miten voisin hyödyntää LinkedIn:in, facebookin, kenties Twitterin? Pää on nopeasti pyörällä, ihan itse kullakin.

    Olen joskus panostanut työhakemuksiin tuntikaupalla, luettanut ne serkun kummin kaimalla, hionut ja hionut.  Toisinaan taas olen väsännyt hakemuksen kasaan juuri ennen hakuajan loppumista. Olen hakenut töitä facebookin seinällä ja puskaradion kautta. Välillä on tullut onnistumisia ja toisinaan pettymyksiä. Kaikkien pettymystenkin jälkeen pitäisi vain osata jatkaa sinnikkäästi työnhakua. Välillä se voi olla mahdotonta ilman taustatukea. Jokainen työnhakija tarvitseekin rinnalleen kulkijan. Kulkijan, joka jaksaa kerrasta toiseen olla mukana uskomassa, että kyllä sinä pystyt ja olet juuri se sopiva hakija siihen paikkaan! Uskotaan siis itseemme ja kaivetaan omat vahvuudet esiin! Heittäydytään täysillä, omalla persoonalla työnhakuun ja muistetaan pyytää apua tarvittaessa. Joskus työpaikka voi löytyä lähempää kuin arvaatkaan, kun muistat vaan aukaista suusi ja hyödyntää omat verkostosi.

    Työnantajilta toivon tiedottamista hakuprosessin etenemisestä kaikille niille, jotka ovat tehtävää hakeneet. Usein kuulen omien asiakkaideni suusta, ettei rekrytoinnin etenemisestä kuulu mitään. Tiedottaminen kunnioittaa kaikkia hakijoita ja nostaa yrityksen työnantajaimagoa.

    Eteenpäin siis elävän mieli. Meillä on vain taivas rajana!

     

  • Toimeliaisuus rakentaa Suomea työelämän muuttuessa

    24.1.2017 13:000
    4

    Etapilta eteenpäin -blogissa tutkain on vahvasti tulevaisuuden työssä, vaikka kynässä onkin myös työllisyys- ja elinkeinoelämän historian koukerot tunteva, pitkän linjan työllisyysasioiden kannattelija projektipäällikkö Harri-Pekka Luomi. Harri-Pekan kysymys kuuluu: Kuinka luomme elinvoimaa ja osallisuutta aikana, jolloin bruttokansantuotteen kasvu ei enää kerro hyvinvoinnin lisääntymisestä yksittäisen kansalaisen kohdalla?



    Etappi – hankkeelle on kertynyt vuosien aikana mittava aineisto työnantaja- ja työnhakija-asiakkaidemme kokemuksellista tietoa. Aineisto on kertynyt kartoitettaessa yritysten tarpeita sekä valmennettaessa hankkeessa mukana olleita työnhakijoita. Aineistoa rikastuttavat monet kirjalliseen ja kuvalliseen muotoon dokumentoidut tarinat, joissa asianosaiset ovat avanneet näkemyksiään tämän päivän työ- ja elinkeinoelämästä, työllistymisestä ja työllistämisestä.

    Aineiston kautta avautuva kokonaiskuva on havahduttava:
    - Työtä etsitään, joskus onnistutaan, toisinaan taas petytään - ja pettymyksen rippeet käännetään voimavaraksi seuraavaan ponnistukseen kerta kerran jälkeen.
    - Kotia rakennetaan, perheonnen kanssa painiskellaan ja yhä etäämmälle pitää työn perään kurkottaa.
    - Tekijää haetaan, valmista odotetaan, mutta potentiaaliseen päädytään. Lopulta tilauskanta monien muiden taustatekijöiden lisäksi määrittää, kuinka pitkäksi työpesti kulloinkin muodostuu.
    - Yrittäjän yhteiskuntavastuuta kannetaan, riskiä arvioidaan ja liiketoiminnan horisonttia hahmotellaan epävarmuus- ja muutostekijöiden täyttämässä toimintaympäristössä.

    Ei sinänsä mitään uutta, mutta yhä yleistyvää todellisuutta niin yrittämisen kun työnhaunkin arjessa. Ehkä merkkejä myös siitä, että työn ja toimeentulon perinteisesti vahva sidos on muuttunut globalisoitumisen, automatisoitumisen ja väestön ikääntymisen myllerryksessä. Kuvaan on tullut lisää epävarmuutta, pätkäluonteisuutta, neuvottomuutta ja niukkuutta. Ekonomistien puheisiin talouden ja tuottavuuden kasvun välttämättömyydestä hyvinvoinnille ei enää uskota niin laajasti kuin aiemmin. Olemmehan jo nähneet kuinka tuottavuuden kasvun antimet tuppaavat kasautumaan ennestään jo yltäkylläisyydessä elävien pöytiin.

    Kysymys kuuluu: Kuinka luomme elinvoimaa ja osallisuutta aikana, jolloin bruttokansantuotteen kasvu ei enää kerro hyvinvoinnin lisääntymisestä yksittäisen kansalaisen kohdalla? Kasvu ja työpaikat olivat teollisuus-Suomen aikaan hyviä välineitä toimeentulon ja hyvinvoinnin lisäämiselle ja levittämiselle. Nyt ne asettuvat uuteen yhteyteen ja mittaavat vain tiettyä globaalissa hyperkilpailussa mukana olevaa yhteiskuntamme osaa.

    Enemmistö meistä elää epäjatkuvan työn todellisuudessa rakentaen mielekkään elämän puitteita pikemminkin sirpaleista, kuin yhteen peruskivijalkaan turvautuen. Voidaksemme hyvin, on meidän osattava luoda toimeliaisuutta silloinkin, kun palkallinen työ on katkolla. Tämän toimeliaisuuden hyvinvointivaikutus voi Suomen tulevaisuuden kannalta olla merkittävämpi kuin harvalukuisten kilpailukykyisten suuryritysten palauttamat panokset. Arkinen toimeliaisuus on se taso, joka synnyttää uutta työtä sekä avartaa käsityksiämme ja arvostuksiamme työstä ylipäänsä.

  • Vuoden vaihtuminen toi muutoksia työllisyydenhoidon rintamalle

    5.1.2017 13:540
    2

     Vuoden 2017 Etapilta eteenpäin -blogiväylän avaa  teknologia- ja teollisuusalojen toimiala-asiantuntija Anita Paananen. Anita tarkastelee uuden vuoden myötä työllisyydenhoitoon tulleita muutoksia. Miten ne vaikuttavat työnhakijan arkeen ja tuovatko ne mukanaan uusia mahdollisuuksia?

    Valoisaa vuoden alkua kaikille! Vuodenvaihteet tuovat usein muutoksia. Paras tapa pysyä muutoksissa mukana on hyväksyä ne ja muokata omaa ajattelua joustavammille, myötätuntoisemmille urille.

    Näin on myös työllisyydenhoidon osalta - muutoksia tuli uuden vuoden myötä: Te-toimisto on uuden vuoden lupauksenaan ryhtymässä haastattelemaan kaikki työnhakijat. Tätä kautta toivotaan avautuvan uusia tehokkaita työnjaon käytäntöjä.

    Rekrytointikokeilu otetaan käyttöön uutena työpaikan saantia edistävänä toimintana perinteisen työkokeilun rinnalle. Rekrytointikokeilussa kuka tahansa työtön työnhakija voi omasta aloitteestaan ehdottaa työnantajalle enintään kuukauden mittaista kokeilua työtehtävässä. Rekrytointikokeilun tarkoitus on osoittaa työnantajalle henkilön osaaminen ja soveltuvuus työhön tähtäimessä tietenkin työsuhteen solmiminen.

    Palkkatukeen tulee merkittävä muutos, kun palkkatuetun työn työssäoloehto karttuu jatkossa vain 75 %:sti. Tällä on suora vaikutus työssäoloehdon täyttymiseen.

    Työtön työnhakija voi kokeilla yrittäjämäistä itsensä työllistämisen tapaa kahden viikon ajan, jolloin on mahdollisuus saada soviteltua työttömyysetuutta.

    On huomattava myös työlainsäädännön 2017 muutokset: Esimerkiksi uuden 1.1.2017 ja sen jälkeen solmitun työsuhteen koeaika pitenee 4 kuukaudesta 6 kuukauteen ja joissain tapauksissa työnantajalla on oikeus pidentää lisää koeaikaa. Työnantajan takaisinottovelvollisuusaika lyhenee. Työnantajan takaisinottovelvollisuus tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä irtisanottua työntekijää kohtaan lyhenee neljään kuukauteen. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä sen päättymiseen mennessä vähintään 12 vuotta, takaisinottovelvollisuuden pituus on kuitenkin kuusi kuukautta.

    Pitkäaikaistyöttömän voi vuoden 2017 alusta lukien palkata määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perustellun syyn vaatimusta. Laki määrittelee pitkäaikaistyöttömäksi henkilön, joka on ollut edellisen 12 kuukauden ajan yhdenjaksoisesti työtön työnhakija. Näissä tapauksissa määräaikainen työsuhde saa olla enintään 1 vuosi.

    Sivusin tässä lyhyesti vain muutamia mielestäni tärkeimpiä muutoksia. On hyvä muistaa, että muutokset tuovat aina mukanaan mahdollisuuksia. Esimerkiksi Te-viranomaisten uusi toimintatapa haastatella työttömät työnhakijat kolmen kuukauden välein aiemman harkinnanvaraisen haastattelun sijaan voi mielestäni lisätä  työttömien työnhakijoiden tasa-arvoa: jokainen tulee huomioiduksi potentiaalisena työtekijänä johonkin tehtävään, tai sitten kasvokkaisten haastattelujen tuloksena on jokin muu oivallus. Joka tapauksessa haastattelukäytäntö on uusi tervetullut työkalu työllisyydenhoitoon. Se on myös uusi mahdollisuus ehdottaa ja löytää uusia tehokkaita työnjaon käytäntöjä. Myös Sinulle hyvä blogini lukija kaikki on mahdollista, jos todella tahdot. Kaikenlaisista muutoksista huolimatta toivon pitenevien päivien myötä uutta valoisampaa aikaa meille kaikille!

     

     Anita Paananen

  • Treffien jälkeen

    25.11.2016 9:300
    3

     Etapilta eteenpäin -blogissa tunnustellaan treffien antia. Miten meni, tuliko vastaan se oikea? Vai vieläkö etsintä jatkuu?
    - Nilakan Osaajatreffien mediatiimiläinen Heli Mähönen summaa ajatuksiaan tuoreeltaan treffien jälkeen. Matka jatkuu etapilta seuraavalle.

     

    Heli, H-P ja Laura T..PNG

     Osaajatreffien haastatteluhetki: Mediatiimiläiset Heli Mähönen (vasemmalla) ja Laura Tiihonen projektipäällikkö Harri-Pekka Luomen haastattelussa. Huomatkaa osaajatarrojen sijainti - perinteinen nimikyltin paikka rintamuksessa ei ole näiden naisten juttu - hihamerkki enemmänkin. Luovia, itsenäisiä naisia.

    Tämän viikkoinen treffi-iltapäivä oli uusi kokemus, joka herätti monenlaisia tunteita. Se oli mielenkiintoinen tilaisuus luoda kontakteja ja ylläpitää suhteita, mutta ennen kaikkea se oli hetki haastaa itsensä: Me työnhakijat olimme esillä oman osaamisemme kanssa, varustettuina niillä eväillä, joita treffejä edeltävissä kampanjan tapaamisissa ja valmennuksissa olimme saaneet.

     

    Osaajatreffeillä oli rento meininki. Itsensä näkyväksi tekeminen oli pääroolissa leppoisan keskustelun lomassa. Tilaisuudessa oli mukana noin 60 % kampanjan työnhakijoista, sekä runsaat kymmenkunta ilmoittautunutta yritysedustajaa ja ilmeisesti myös useita ennakkoon ilmoittautumattomia työnantajien edustajia.Toivottavasti monet työnhakijakasvot  ja osaajakortit jäivät työnantajien mieliin. Nyt kampanja päättyy, mutta Etappi-hanke jatkuu vielä työllistymättömien työnhakijoiden osalta – toivotaan, että mahdollisimman moni meistä vielä löytää sen oman unelmatyön.

     Helin blogikuva treffien jälkeen.jpg

    Osaajan tunnisteet - vielä olisi osaamista tarjolla...

     

    Miten onnistuimme treffeillä? Tilaisuuden loppuvaiheilla kuulutettiin yhden työsuhteen syntymisestä, toinenkin prosessi ilmeisesti oli lähtenyt liikkeelle. Joidenkin toimialojen standeillä näytti olevan mukavasti liikettä, toisilla hiljaisempaa. On aloja, joiden osaajat ovat korkeasti koulutettuja, mutta työn tarjonta on kapeaa. Sitä tiettyä spesifiä työtä  täällä Ylä-Savon alueella ei juuri nyt ehkä ole. Sana kampanjasta on kiirinyt kuitenkin jo pääkaupunkiseudulle asti, missä osaavia tekijöitä kaivattaisiin. Haluaisinko itse jättää kotini maaseutumaisessa yhteisössä ja muuttaa työn perässä etelään – vastaus on ei. Työvoiman alueellinen jakautuminen on problemaattista niin työnantajille kuin -hakijoille. Mutta toivossa on hyvä elää ja unelmia täytyy olla!

     

    Ps. Osaajatreffit ovat ohitse, mutta osaamista on edelleen tarjolla: Tutustu http://bit.ly/NilakanOsaajagalleria

     

  • Nilakan Osaajatreffeiltä elinvoiman eväitä

    14.11.2016 12:480
    3

     Etapilta eteenpäin -blogissa vieraskynäilee Nilakan Osaajatreffien kynnyksellä Keiteleen kunnanjohtaja Hanna Helaste. Keitele on yksi Etapin hankekunnista, jossa olemme yhtenä monista toimijoista tekemässä elinvoimatöitä.

    Nilakan kunnissa Keiteleellä, Pielavedellä, Tervossa ja Vesannolla on tehty viime vuosina hartiavoimin töitä elinvoiman edistämiseksi. Kehitysyhtiö Savogrow Oy perustettiin vuoden 2014 lopulla yhdessä Suonenjoen ja Rautalammin kanssa ja viime vuonna uusia toimintamalleja otettiin käyttöön alueen kaikissa kunnissa. Elinkeinoasiamiehet asettuivat lähelle palveluiden käyttäjiä ja yhteisiä hankkeita elinvoiman edistämiseksi käynnistettiin lukuisia. Keiteleellä otettiin käyttöön aloittavien yritysten tuki ja työllistämisavustukset.

    Työ ei ole jäänyt vaille huomiota – keväisessä Suomen Yrittäjien elinkeinopoliittinen mittaristo –kyselyssä alueen kunnat pärjäsivät loistavasti – Keitele valittiin jo toistamisen Suomen yrittäjäystävällisimmäksi kunnaksi. Tavoitteena on edelleen vahvistaa ja kasvattaa alueen elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja tarjota työtä ja toimeentuloa seutukunnan asukkaille.

    Keskeinen osa elinvoiman edistämistä on työllisyydenhoito. Jokainen työ tarvitsee tekijänsä ja jokainen tekijä tarvitsee työnsä. Työn ja tekijän kohtaaminen on ratkaisevan tärkeää niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.  Työmarkkinoilla puhutaan kuitenkin kohtaanto-ongelmasta, työpaikkoja on avoinna ja työttömyyttäkin runsaasti. Työvoiman tarve ja tarjolla oleva työvoima eivät kohtaa.

    Työmarkkinoiden ongelmakohtaan on etsitty monenlaisia ratkaisuja. Meillä kokeillaan nyt perinteisen työnvälityksen kääntämistä toisinpäin. Nilakan osaajatreffeillä osaavat työnhakijat etsivät piilotyöpaikkoja alueen yrityksistä ja tuovat oman osaamisensa näyttävästi esille verkkosivustolla ja kampanjan tapahtumissa. Vaatii rohkeutta, mutta tuo varmasti myös ennennäkemättömät mahdollisuudet! Rekrytoijalle tämä tarjoaa mahdollisuuden tutustua työnhakijoihin etukäteen ja tarvittaessa rekrytointi voi olla vain yhden puhelinsoiton päässä.

    Nilakan osaajatreffit järjestetään keskiviikkona 23.11. Keitelerannassa, keskellä Keiteleen kylää. Työnhakijat ovat kutsuneet tapahtumaan vieraikseen alueen yrittäjät ja työnantajat valmiina rekrytoitumaan samoin tein. Lisäksi paikalla on Etappi-työllisyyspalveluiden, alueen kuntien ja Savogrow Oy:n väki sekä muita yritysten kasvuun, kehittymiseen ja rahoittamiseen liittyviä tahoja. Tarjolla on siis erittäin runsaus valikoima työkaluja yrittäjän avuksi. Toivomme vilkasta osallistumista niin alueemme yrityksiltä kuin alueestamme kiinnostuneilta toimijoilta. Meillä on hyvä yrittää ja katsokaapas vain osaajagalleriaan -  on meillä mainioita tekijöitäkin! Tervetuloa, nähdään Keitelerannassa!

  • Minä osaan!

    7.11.2016 10:500
    6

    Etapin blogissa asiapuhetta osaamisesta teknologia- ja teollisuusalojen toimiala-asiantuntija Anita Paanaselta. Katse ja sanat ovat Nilakan suunnalla, jossa Etappi tekee käänteistä työnhakukampanjointia yhdessä alueen osaavien työnhakijoiden kanssa. Millaista osaamista porukasta löytyykään, tule ja tutustu!

    Työelämämme on muuttunut nopealla vauhdilla viimeisen puolenkymmenen vuoden aikana ja se tulee muuttumaan edelleen nopealla ja vaikeasti ennakoimattomalla tavalla. Kuka osaa tai uskaltaa sanoa, millainen työelämän kenttä on esimerkiksi 15 vuoden kuluttua? Jo nyt puhutaan paljon automaatiosta, roboteista ja digitalisaatiosta. Ne luovat joillekin paljon uusia mahdollisuuksia ja toiset taas kokevat ne uhkaavina. Tässä asiassa erot vain kasvat ihmisten välillä. Taidot ja mahdollisuudet eivät monilla riitä. Missä menee raja? Mikä ikäpolvi on vaarassa pudota kelkasta ja millä ikäpolvella osaaminen on kohdallaan? Vai onko osaaminen ikäasia lainkaan? Mielestäni ei ole.

    Etappi-työllisyyspalvelut yhteistyökumppaneidensa kanssa järjestää marraskuun loppupuolella Nilakan Osaajatreffit. Osaajatreffit-tapahtumassa ja –kampanjassa toimitaan käänteisesti perinteisiin rekrymessuihin verraten. Perinteisessä mallissahan työnantajat kokoontuvat yhteiseen tapahtumaan, laittavat näyttelyosastonsa kuntoon ja houkuttelevat potentiaalisiksi kokemiaan työntekijäitä tutustumaan yritykseensä ja tarjoamiinsa työmahdollisuuksiin. Nämä perinteiset roolit ovat vaihtuneet toisin päin Nilakan Osaajatreffit-tapahtumassa, jossa työnhakijat laittavat itsensä likoon ja markkinoivat osaamistaan työnantajille. Mistä muualta eri rekrytointikanavista työnantaja saisi yhtä nopeasti kasvokkaisen kontaktin työnhakijoihin – ja vieläpä maksutta?

    Osaajatreffit- tapahtumaan on ilmoittautunut yli kolmekymmentä eri alojen ammattilaista kertomaan omasta osaamisestaan: kertyneestä työkokemuksesta ja koulutuksista täydennyskoulutuksineen, kiinnostuksen kohteistaan ja toiveistaan tulevaan työhön liittyen. Osaajatreffeillä työnhakija on esillä koko persoonallaan, verbaalinen ja kehollinen viestintä mukaan luettuna.

    Osaajatreffeille osallistuvia työnhakijoita on toki valmennettu uudenlaiseen tilanteeseen. He ovat kerranneet moneen kertaan oman työhistoriansa, kiteyttäneet ja kertoneet ääneen, mikä erityisesti aiemmissa töissään on ollut mielenkiintoista, tunnistaneet omaa osaamistaan myös ammattialansa ulkopuolelta, herätelleet omia sisäisiä voimavarojaan valjastettavaksi työmarkkinoiden käyttöön sekä antaneet kasvonsa työnhakuun. He ovat nyt rohkeasti ja tosissaan lähteneet etsimään työtä omalta kotiseudultaan, osa myös laajemmaltakin alueelta.

    Toivon kaikkien näiden työnhakijoiden puolesta, että työnantajat kuulevat heidän kutsunsa tulla tapahtumaan. Tulla kuulemaan, mitä kaikkea osaamista Nilakan neljän kunnan alueelta löytyykään. Osaamista tässä porussa nimittäin löytyy. Koko työnhakijajoukon yhteinen motto voisi kuulua: MINÄ OSAAN.

    Tervetuloa Keiteleelle, hotelli Keitelerantaan keskiviikkona 23.11.2016 klo 15.30 – 18.00.

    ILMOITTAUDU NILAKAN OSAAJATREFFEILLE: http://bit.ly/NilakanOsaajatreffit23112016
    Tilaisuus on maksuton. Lue lisää www.etappi.eu

  • Mikä ihmeen työ?

    28.10.2016 14:360
    3

     Etapilta eteenpäin -blogi johdattaa tällä kertaa Nilakan alueella piilevän osaamisen jäljille: Nilakan Osaajatreffit -kampanjassa työnhakijana ja mediatiimiläisenä oleva Heli Mähönen Pielavedeltä pohtii työn ulottuvuuksia ja esittää toiveen sen ihmeellisen, kaukaisen työn realisoitumiseksi ihan vain normaaliksi työksi.

     

    Kokoonnuimme eilen kolmatta kertaa  saman pöydän ääreen Nilakan osaajatreffit -kampanjaan osallistuvien kanssa, kauniin Äyskosken rannalla Lohimaassa. Me tulemme Vesannolta, Tervosta, Keiteleeltä ja Pielavedeltä ja tähtäämme finaaliin Keitelerannassa 23.11., treffeille työnantajien kanssa.

     

    Porukka alkaa jo pikkuhiljaa tulemaan tutuksi, ja juttuakin rupeaa irtoamaan.

    Ihan ensiksi on ihmeteltävä sitä meidän yhteistä määrää osaamista ja kokemusta, joka ei pääse esille ja hyödynnettäväksi työn muodossa. Tekemättömiä töitä on kuulemma roppakaupalla, mutta yhteiskunnassa puhutaan olevan kohtaanto-ongelma - työt eivät löydä tekijöitään Vai olisiko se niin, että tekijöitä löytyisi moneenkin hommaan, kun vaan markkinarako olisi oikea, rekrytointi helppoa, palkkaaminen joustavaa ja pisteeksi iin päälle löytyisi tekijällekin ideaali työ. Noh, tätä varten tämä meidänkin hanke on olemassa!

     

    Niin, unelmatyö, mitähän se voisi olla? Yritimme ratkaista sitä eilisessä valmennuksessa porukalla, mutta ihan yhtä valmista sabluunaa emme löytäneet. Joku laati aiheesta runon, joku piirsi kuvia, joku leikkasi ja liimasi.  Oikeassa elämässä emme varmaankaan piirtele sydämiä, kurkottele tähtiä ja kuuta, ihan normaali työpaikka ja kivat työkaverit riittäisivät. Bonusta olisi sellainen palkka, jolla peruselämää elää.

     

    Helin kartta.jpg

     

     

     

    Työ kuuluu aikuiselle niin kuin leikki lapselle. Työ rytmittää elämää ja antaa sen kehyksen, jonka mukana aika kuluu ja rutiinit hoituvat. Meidän media- ja myyntitiimimme alkaa nyt hommiin, tuo näkyvyyttä ja kuuluvuutta treffeille. Katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi, moni meistä elää ”odottavissa tunnelmissa”. Toivotaan, että odotuksiin vastattaisiin ja se ihmeellinen, kaukainen työ realisoituisi ihan vaan konkreettiseksi työksi.

     

    Helin blogikuva.jpg

     

    Tutustu Heliin ja muihin Nilakan Osaajatreffit -kampanjassa mukana oleviin osaajiin Nilakan Osaajagalleriassa:
    http://bit.ly/NilakanOsaajagalleria

     

    Yrittäjä ja työnantaja, tule vieraaksemme Nilakan Osaajatreffeille 23.11.2016. Lue lisää ja ilmoittaudu:
    http/bit.ly/NilakanOsaajatreffit23112016

     

     

     

  • Avarasti katsellen enemmän mahdollisuuksia

    12.9.2016 8:510
    4

    Syyskuinen Etapilta eteenpäin -blogi tarjoaa Etappi-työllisyyspalveluiden toimiala-asiantuntijana pari viikkoa sitten aloittaneen Jenna Hartojoen pohdintoja työllistymisen mahdollisuuksista - ja siitä, kuinka ne moninaistuvat skaalaa laajentamalla.  Luonnonvara-. logistiikka- ja hoiva-alojen asiakkaita palvelevalla Jennalla on agrologin koulutus ja kokemusta monenlaisista tehtävistä maatiloilla.

     

    ”Katse eteen ja suupielet ylöspäin” laulaa Elastinen hittibiisissään. Hyvä neuvo, mutta joskus katsetta voisi suunnata hieman muuallekin, kuin vain sinne eteenpäin - vähintäänkin sivulle, ylös ja joskus jopa alaspäin. Maailmassa on monta mahdollisuutta; ne on vain löydettävä, huomattava ja osattava ottaa vastaan. Ja muistettava samalla pitää suupielet kuitenkin ylhäällä.

    Seurasin TE-palveluiden sivujen avoimia työpaikkoja lähes päivittäin opiskellessani agrologiksi ja erityisesti valmistumiseni jälkeen viime talvena. Menneenä kesänä pläräsin aktiivisesti ilmoituksia ja huomasin vähän kuin vahingossa Iisalmen kaupungilla avoimena olleen Etappi-työllisyyspalveluiden toimiala-asiantuntijan paikan. Tavailin työpaikkailmoitusta moneen otteeseen ja löysin minua henkilökohtaisesti kiinnostavan sanan luonnonvara-ala. Oikeastaan muuta, erityisesti minun omaa alaani tai aiemmin luomaani oletettua tulevaisuuden työnkuvaani vastaavaa luonnehdintaa en ilmoituksesta ensi alkuun löytänyt. Rekisteröin kuitenkin mieleeni viimeisen hakuajan ja painoin duunia tallimestarina Hingunniemessä. Hakuajan ollessa lähes lopuillaan päätin kirjoittaa hakemuksen. Jokin sai minut epäröinnistä huolimatta niin tekemään.

    Olin varsin pessimistinen työpaikan saannin suhteen, mutta ajattelin mahdollisen haastatteluun pääsemisen olevan joka tapauksessa hyvää valmentautumista seuraavaa rekryä varten. Sain kutsun haastatteluun ja koin jo sen hienona mahdollisuutena. Haastatteluun menin omana itsenäni: itsevarmana, silti hieman jännittäen. Samalla kuitenkin uskoen, että tässä ei ole mitään menetettävää. Koin, että haastattelu meni tällaisella aidolla asetelmalla hyvin. Ja kas, sain paikan! Olin jokseenkin tyrmistynyt ja tietysti ennen kaikkea iloinen.

    Avarakatseisuus tuotti tulosta. Kun katseen suuntasi vähän muuallekin kuin eteen, löytyi odottamattomia mahdollisuuksia. Tarinani opetus on siis se, ettei työnhaussa kannata ajatella putkinäköisesti tai tiettyyn titteliin tuijottaen, jos haluaa työllistyä. Aina ei työmarkkinoilta löydy suoraan oman alan töitä ja joskus sen oman työnkuvan hahmottaminen vaatii syvällisempää ajattelutapaa.

    Työurallani olen oppinut ajattelemaan jokaisen työpaikan meriittinä cv:ssä. En todellakaan osannut ajatella näin silloin, kun ajelin syksyisessä kurakelissä naama ravassa hevosella, tai parsia puhdistaessani lehmän pommittaessa sitä itseään kohti kasvojani. Näin myöhemmin osaan kuitenkin olla ylpeä urastani hevostenhoitajana ja keikkatöistä maatalouslomittajana. Ne likaisimmatkin hommat ovat antaneet minulle arvokasta oppia, ja uskon niiden olevan erityinen vahvuus nykyistä tehtävää hoitaessani: ilman niitä likaisimpiakin kokemuksia en osaisi yhtä hyvin asettua esimerkiksi tilatyöntekijän tai maatilayrittäjän asemaan.

    Tätä blogipäivitystä kirjottaessani Etappi uraani on takana kaksi viikkoa. Jokainen päivä on ollut erilainen ja mielenkiintoinen. Olen oppinut paljon uutta ja tavannut monia uusia ihmisiä. Kuitenkin minusta tuntuu, että olen muljahtanut paikalleni aika vaivattomasti. Tuntuu, että tämähän olikin juuri sitä työtä mitä olen halunnut tehdä.

  • Lupauksia, uskoa ja lähimmäisenrakkautta

    8.8.2016 14:200
    3

    Etapin blogissa katsotaan peiliin: Toimiala-asiantuntija Kaisu Auvinen pohtii lupauksien antamista ja riittämättömyyden tunteita rekrytointitilanteiden viitekehyksessä. Etappi-tehtäviään edeltävästi Kaisu on toiminut yrittäjänä niin It- kuin kahvilamaailmassakin ja yrittäjäuran päättymisen jälkeen hän on työskennellyt hetken turvapaikanhakijoiden parissa. Ennen yrittäjyyttä Kaisu toimi kaupan alalla sekä 15 vuotta opettajana aikuiskoulutusmaailmassa. Monipuolisen työhistoriansa ansiosta hänellä on pelisilmää asettua niin työnantajan kuin työnhakijankin rooliin, sekä kykyä tarkastella asioita monelta kantilta. Kaisu luonnehtii itseään positiiviseksi ja hyväntahtoiseksi, joskin hieman itsepäiseksi äiti-ihmiseksi.

     

    Pystynkö täyttämään antamani lupauksen? Pystynkö seisomaan vakuuttamieni sanojen takana? Haluanko olla se minä, joka oikeasti olen, vai esitänkö jotain mielestäni parempaa?

    Olen työssäni miettinyt näitä kysymyksiä niin itseni, kuin myös valmentamieni työnhakijoiden ja työnantajien kannalta. Kun työpaikka tulee julkiseen hakuun, kerrotaan työpaikasta perustietojen lisäksi kenties muitakin työnluonteenpiirteitä tai työnantajan ominaisuuksia. Työpaikkaa markkinoidaan erilaisin saatesanoin pyrkimyksenä saada se kaikkien paras hakija ja hyvä tyyppi palkkalistoille. Haastatteluun kutsutaan vain harvat ja valitut, ja haastattelutilanne on kaukana luonnollisesta tilanteesta – salaperäisesti mitataan työnhakijan reaktioita ja vastauksia, ilmeitä ja vastausolemusta hänelle kohdistettuihin kysymyksiin. Entä jos odotukset eivät täytykään? Entä jos se onkin työnantajana, joka ei täytä odotuksia?

    Työnhakija puolestaan kirjoittaa itsestään mitä mahtavampia hakemuksia – markkinointikirjeitä, videotarinoita, työnhakuprofiileja sosiaalisessa mediassa – ja miettii, millä sanoin ja keinoin erottua massasta niin, että työnantaja valitsee juuri hänet kymmenien muiden joukosta. Haastattelutilanteessa jännittää aina. On oltava skarppina mutta rentona, kehonkieltä ja äänensävyjä on mietittävä tarkkaan – miten istun, mitä puen ylleni, enhän huokaile, katsonhan silmiin…Millaisen tämä työnantaja haluaisi minun olevan, miltä minun pitäisi kuulostaa ja miltä näyttää? Vai riittääkö, että olen aito oma itseni, riitänkö minä?

    Kun sinut on valittu työpaikkaan alkaa yleensä perehdytys. Lyhyessä ajassa koitat omaksua mahdollisimman paljon asioita ja poimia sieltä työhön nähden tärkeimmät – jos sinulla on vielä siinä vaiheessa käsitystä siitä, mitkä asiat työn kannalta ovat oleellisia. Voi myös olla, ettei perehdytystä ole ollenkaan – kokemukseesi nojaten hyppäät vain suoraan työn imuun ja alat tekemään työnantajallesi tulosta – koska siitähän viimekädessä työsuhteesta on kysymys.

    Kuinka voit parhaiten palvella työnantajaasi siten, että hänellä/sillä on perustetta ja pohjaa korvata sinulle menetetty vapaa-aika, tarjota henkilökunta-etuja, myöntää lomaa ja maksaa eläkettäsi sekä vakuutustasi. Riittääkö, että tulet työpaikalle puuhastelemaan vai olisiko niin, että riittää, kun annat työssäsi itsestäsi parhaimman mahdollisen tuloksen, kaikkina työpäivinä? Jokaisen tilanteen jälkeen voit katsoa itseäsi silmiin ja todeta: Kyllä, tein parhaani ja se riittää. Koska niinhän se on.

    Voisimmeko ajatella tässä elämässä, että riippumatta siitä, mikä elämäntilanne itse kullakin on ja mitä roolia työelämäkentällä tehdään, riittää että tekee parhaansa jokainen päivä? Voimmeko antaa itsellemme anteeksi, että joinain päivinä se paras onkin vähemmän kuin toisena päivänä? Voimmeko katsoa itseämme peilistä syvälle silmiin ja todeta: sinä olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet.

  • Etapilta eteenpäin

    26.7.2016 8:350
    2

     Heinäkuisessa blogipostauksessamme sananen on toimiala-asiantuntijallamme Suorsan Niinalla, joka saapastelee etapilta seuraavalle: Niina suuntaa elokuun alussa Voimaa arkeen -hankkeen projektipäälliköksi. Saappaat pysyvät siis yhä vahvasti pellonpientareella. Mitä Niina miettii muutaman vuoden Etappi-taipaleestaan - mitä on saavutettu, mitä jäi erityisesti mieleen?

    Aloittaessani Etappi Open-hankkeessa elettiin tammikuuta 2013. Ensimmäisen työpäiväni aamuna tunnelma oli kovin kaoottinen lapsen jäädessä itkemään perhepäivähoitajan syliin, itse lapseni rääntahrima takki päälläni myöhästyneenä juoksin Kauppakadun toimistolle. Olin palannut takaisin työhön puolen vuoden kotihoidontuella lapsen kanssa kotona olemisen jälkeen. Etappi oli minulle tuttu jo aiemmasta työstäni aikuisopettajana; toimin silloin palveluntuottajan roolissa Ysaolla pitäen ohjaavia koulutuksia Etapin työnhakijoille. Jo silloin hanketyöskentely alkoi kiinnostaa, eniten sen vapaus kehittää palveluita siihen suuntaan, mitä yrittäjät ja työnhakijat toivovat.

    Ensimmäisenä silmille löi hankebyrokratia. Minulle kerrottiin, etteivät maatilat voi saada palkkatukea, koska heidän De minimis -rajansa on 7500 euroa. Asiaa pureskeltuani aloin tutkimaan faktoja internetistä ja kyselemään asiantuntijoilta tarkennuksia. Löytyi kohta, jossa määriteltiin, kenelle tuo 7500 euron raja on pätevä ja kenelle taas ei. Näin tämäkin ongelma saatiin ratkaistuksi siten, että suurin osa tiloista kuuluu 200 000 euron De minimis -rajan piiriin ja näin ollen palkkatuen saamisessa ei sen suhteen ollutkaan mitään ongelmaa. Tarvittiin vain pienet byrokratian purkutalkoot.

    Samanlaisiin haasteisiin törmäsimme tilarinkien kohdalla yhdessä Tuuma-hankkeen projektipäällikkö Katariina Hakolan kanssa. Konsultoimme Pohjanmaan asiantuntijoita, miten tilarinkeihin voi hakea palkkatukea ja mitä muita papereita liitteisiin tarvitaan. Ystävällinen asiantuntija ohjeisti meitä asiassa ja näin saatiin levitettyä tärkeää informaatiota myös Ylä-Savoon. Se tuntui silloin hienolta. Te-toimisto lähti tekemään kanssamme yhteistyötä tilarinkien asioiden edistämiseksi ja alueella saatiin aikaiseksi useita tilarinkejä, joista useita toimii vieläkin.

    Hanketyöskentelyssä uutta oli se, ettei kukaan tule kertomaan, mitä sinun tulee seuraavaksi tehdä tai miten päiväsi suunnitella. Hankesuunnitelmaan tutustuttuani aloin hahmottelemaan yrityskäyntitavoitteita ja miettimään, miten toimialoilleni (luonnonvara- ja logistiikka) löydetään työnhakijoita. Työnhakijoita löytyi hyvän yhteistyön tuloksena ja näin yrityksille voitiin esitellä potentiaalisia työntekijöitä. Se vaati tiedottamista, tutustumiskäyntejä yrityksiin ja markkinointia kunnittain, mutta palkitsi.

    Etappi Open päättyi kesällä 2014. Puolitoista vuotta meni todella nopeasti ja tiedossa oli, että Etappi tulee vielä ainakin kerran uutena hankkeena - rekrytointi alkaisi viimeistään syksyllä 2014. Lähdin opiskelemaan hierojaksi itse työttömänä työnhakijana törmäten työnhakijan karuun arkeen: minulla ei ollut oikeutta päivärahaan, koska olin lähtenyt opiskelemaan toisen asteen tutkintoa, vaikka olen korkeasti koulutettu. Siten minun ei katsottu tarvitsevan ko. koulutusta työllistyäkseni. Teinkin ratkaisun ja hain uuteen Etappi-työllisyyspalvelut -hankkeeseen töihin ilmoittaen koululle, että mikäli opiskelu on vähänkään mahdollista työn ohessa ja jos minut valitaan, yritän suorittaa opinnot loppuun. Kaikki asiat onnistuvat, kun oma motivaatio on kohdallaan.

    Valintapäätös tuli; olin päässyt seuraavalle hankejaksolle töihin. Tiedossa oli siis kaksi ja puoli vuotta töitä ja alkuun rinnalla opiskelua. Tuntui hyvältä; tulevaisuus oli taas vähäksi aikaa turvattu ja työ oli sellaista, josta nautin. Hankesuunnitelmaakin oli saatu hiottua entistä ehommaksi – työnhakija -kohderyhmää ei ollut ensimmäistä kertaa tarvinnut rajata todella tarkkaan, tuli vain hyvin selkeä vähintään puoli vuotta työttömänä olleet työnhakijat.

    Työn aloittamista helpotti todella paljon edellisen hankkeen aikana hankitut kontaktit; syksyllä 2014 maatiloilla ei vielä ollut tapahtunut maidonhinnan pudotusta eikä Venäjän pakotteetkaan olleet vaikuttamassa. En ehtinyt itse soittaa yhdellekään yrittäjälle, kun he jo soittivat ja pyysivät luokseen käynneille miettimään työntekijän palkkaamista.

    Asiat kuitenkin kääntyivät hyvin nopeasti toiseen suuntaan: yrittäjät tarvitsivat pian apua miettimiseen, kuinka voisivat pitää nykyisen työvoimansa tulojensa romahdettua. Tietyillä tiloilla työntekijän tarve säilyi samanlaisena, koska yritys ei muuten voisi jatkaa toimintaansa - omat kädet eivät yksinkertaisesti riittäisi pyörittämään tilaa.

    Etapissa olen saanut olla seuraamassa aitiopaikalla yritysten elämää. Kaikista mieleenpainuvin kokemus oli kesän 2015 Toimiala-asiantuntijat talkoisiin -kampanjan talkoopesti Anniina Ylitalon sekä Arja ja Asko Kärkkäisen luona, jolloin pääsin heidän yrityksiinsä kokemaan, mitä työ siellä pitää todella sisällään. Työnhakijoiden kanssa kaikista mieleenpainuvimpia hetkiä ovat olleet ne työhaastattelut, joissa olen saanut olla mukana. Kaikista parhaita hetkiä ovat ne, jolloin yrittäjän ja työnhakijan silmissä on sama loiste, kun he puhuvat: Henkilökemiat ovat kohdanneet, samoin tarve ja osaaminen. Tuloksena uusi työsuhde.

    Toukokuussa 2016 pääsin käymään yrityksessä, jonne työllistyi Etapin kautta keväällä 2014 työntekijä. Ilokseni hän oli siellä edelleen ja nyt yritykseen etsittiin uutta henkilöä toiseen työtehtävään. Työn parhaita puolia onkin ollut nähdä pitkällä aikajaksolla, että työsuhteet ovat kestäneet, vaikka alkuun kyse olisikin ollut vain muutaman kuukauden pestistä.

    Kuten huomaa, työ Etapissa on antanut minulle paljon. Tärkein opetus on ollut se, ettei työtä voi tehdä yksin, vaan täytyy kyetä rakentamaan ympärilleen verkostot ja tehdä oma työnsä näkyväksi. Olla luottamuksen arvoinen ja kantaa vastuu tekemistään asioista. Sillä tavalla työ on ollut hedelmällistä ja tuloksellista. Esteitäkin kohtaa vähemmän tai niitä ainakin pystyy madaltamaan, kun osapuolten välillä vallitsee luottosuhde ja tieto siitä, mihin toinen toiminnallaan pyrkii.

    Haluankin kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita, työtovereita sekä minua työurani varrella mentoroineita. Ilman teidän osaamistanne ja haluanne yhteistyöhön tulokset eivät olisi olleet mahdollisia. Työllistämisen kentällä täytyy kaikkien puhaltaa yhteen hiileen, vain sillä tavoin syntyy jotain pysyvää.

    Erityiset kiitokset kuuluvat upeille työnantajille ja yrittäjille sekä työnhakijoille - ilman teitä minulla ei olisi ollut työtä. On ollut äärettömän antoisaa käydä yrityksissä ja perehtyä eri työnkuviin. Työnhakijoissa on ollut välillä sellaista hehkua ja loistetta, että olisi tehnyt mieli perustaa oma yritys ja palkata heidät itselleni töihin. He ovatkin löytäneet paikkansa ja kuulen jatkossakin enemmän kuin mielellään yrittäjien ja työnhakijoiden kuulumisia.

    Nyt uudet haasteet kutsuvat ja siirryn etapilta eteenpäin: entinen yhteistyökumppanini vinkkasi loppukeväästä avoinna olevasta työtehtävästä maatalousyrittäjien parissa. Työpaikkailmoitusta lukiessani päätös oli selvä. Kirjoitan työpaikkahakemuksen, koska avoinna ollut tehtävä kiinnosti minua aidosti todella paljon; työ maatilayrittäjien työssäjaksamisen edistämisen parissa. Olen seurannut aihetta työni kautta useamman vuoden ja kuullut useita tarinoita; nyt olisi tilaisuus päästä itsekin vaikuttamaan asioihin ja kehittämään uusia toimintatapoja. Onnekseni työpaikkahaastattelun jälkeen sain kuulla, että minut on valittu tehtävään. Työnhakijoille voin rehellisesti kertoa, että me niin kutsutut ammattilaisetkin tuskailemme työpaikkahakemustemme kanssa sekä jännitämme haastatteluissa! Joten olkaa huoleti, se tekee meistä kaikista inhimillisiä ja kertoo, että tehtävää haetaan tositarkoituksella.

    1.8. minut tavoittaa MTK Pohjois-Savon Voimaa arkeen –hankkeen projektipäällikön tehtävistä.

     

    Mukavaa loppukesää kaikille, pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!

    Niina

Edellinen 1 2Seuraava