• Juurista ammentaen

    Juurista ammentaen

    Kaski - savolaisuuden siemenistä syntyi yritteliäs Ylä-Savo

  • Lähiruokaa Savosta

    Lähiruokaa Savosta

    Luonnontuotteiden keruuharrastus sopii koko perheelle kuntoa ja luonnontuntemusta lisääväksi harrastukseksi. Tutustu mitä kaikkea voit luonnonantimista loihtia

  • Oikeanlaiset pyöräilymaastot

    Oikeanlaiset pyöräilymaastot

    Tutustu erilaisiin retkeilykohteisiin

 Kun Pielaveden ja Kiuruveden pitäjien alueet olivat vielä asumatonta erämaata ja nykyisen Rautalamminkin pitäjän alueella oli vielä vähän asukkaita, oli erään rautalampilaisen niemen rannalla Rytkönen nimisellä miehellä pieni kalasauna. Rytkönen asusteli siinä 18-vuotiaan tyttärensä kanssa. Tyttö synnytti isättömän lapsen, ja silloin laki tuomitsi isättömän lapsen synnyttäjän mestattavaksi. Isä läksi sen vuoksi tyttärensä kanssa pakoretkelle, kehottaen tytärtään, että ”männään semmoista pielakkata, jotta herkiävät sinua takkooajamasta.” He saapuivat suuren järven rannalle. Siellä ei ollut asukkaita, koska ei näkynyt iltaisin tulia mistään. He jäivät siihen asumaan. Isä teki heille pienen saunan, josta käsin he kalastelivat. He alkoivat nimittää järveä Pielavedeksi. Mutta sitten kolmantena kesänä alkoi näkyä jo tulia. Rytkönen pelkäsi takaa-ajajien osuneen heidän luokseen. Hän alkoi tehdä parkkoa eli lauttaa. Sillä hän laittoi tyttärensä ja tämän lapsen itätuulella järvelle. Kun lautta tarttui saarien ja niemien rantaan, irroitti tyttö parkkonsa. Vasta kun lautta pysähtyi erään joen suuhun, nousi tyttö maalle ja läksi astumaan auringon laskua kohti.
  Kolmantena päivänä tuli hän suurelle mäelle. Mäen korkeimmalla kohdalla kasvoi kookas pihlaja. Sen juurelle alkoi tyttö rakentaa asuntoaan. Jo muutamien päivien perästä hänellä olikin pikku saunansa valmiina.
  Kun illat alkoivat pimetä, piti Parkitar – se oli tytön nimi – kolmea tulta lähekkäin. Tuli loimusi ja savu kohosi korkeuksiin, muodostuen pieneksi pilveksi. Tulen kuumoittamisesta ja pilvestä voi aavistaa asukkaan olevan siellä tulta pitämässä.
  Eräänä  ehtoona, kun Parkitar oli juuri valmistamassa suolaheinistä ja ketun leivistä illallistaan, ilmaantui hänen luokseen mies, joka heitti hänen eteensä teiriparin ja vielä sääriään oikovan jäniksen. Samalla mies ojensi Parkittarelle helminauhan ja ilmoitti, että sen lähettäjä oli vielä hyvissä voimissa ja lupaa tulla tienoolle. Parkitar otti helminauhan ja huudahti: ”Isän lähettämä !” Mies ilmoitti olevansa Pasanen ja Parkitar sen tytär, 
joka helminauhan oli lähettänyt. Pasanen ja Parkitar jäivät siihen mäelle yhdessä asumaan. He alkoivat kutsua asuinmäkeään Pihlajamäeksi. Nykyjään siinä on jo neljä taloa, joista korkeimmalla mäen laella olevaa sanotaan Pasalaksi. Talon nykyisen saunan perässä on   kivirauniomainen töyräs, jota mainitaan Parkittaren saunan sijaksi. Sen ympärillä kasvaa vieläkin pihlajoita.
  Tietä Pielaveden Koivujoelta Kortesalon kautta Pihlajamäelle on aikoinaan kutsuttu Parkittaren tieksi.

 ( Santeri Rissanen, Iisalmen entisen pitäjän historia            -  Pohjois-Savon kirjapaino osakeyhtiö, Kuopio 1927 )