• Juurista ammentaen

    Juurista ammentaen

    Kaski - savolaisuuden siemenistä syntyi yritteliäs Ylä-Savo

  • Lähiruokaa Savosta

    Lähiruokaa Savosta

    Luonnontuotteiden keruuharrastus sopii koko perheelle kuntoa ja luonnontuntemusta lisääväksi harrastukseksi. Tutustu mitä kaikkea voit luonnonantimista loihtia

  • Oikeanlaiset pyöräilymaastot

    Oikeanlaiset pyöräilymaastot

    Tutustu erilaisiin retkeilykohteisiin

Aapiskukon syntyhistoria

Anno Domini 1996 Sulkavanjärvellä koulun ukset olivat sulkeutuneet. Eräänä iltana joukko kyläläisiä pastierasi autioissa luokkahuoneissa. ”Mitä tehhään? Ei tätä anneta muille.” Oli yksituumainen päätös. Hetimmiten lyötiin lukkoon kaupat kaupungin kanssa.

Kyläyhdistys rekisteröitiin nimellä Aapiskukko ry. Järvelän Lauri Kokkonen nimen keksi. Sehän se ”Aapiskukko, viisas kukko, lapset lukemahan sai.”

Sittenpä on toimittu ja aika mallikkaasti. Tunnettiin aivan kuin vapauden ja omistamisen riemua. Paljon on sydäntä ja kättä tarvittu. ”Hattutemppu” on osoittautunut oivaksi puheenjohtajan valinnassa. Jokainen on saanut vuorollaan peräsimessä olla. Eikä Eilaa lasketa pois sihteerin ja kirjanpitäjän tehtävistä. Koulun perinteet: joulu- ja äitienpäiväjuhlat olivat tärkeitä. Niillä eväillä liikkeelle lähdettiin.

Veistolassa miesten puolella lastut lentelivät. Valmistui tusina pirttikalustoja, siis pöytiä ja kaikille kaksi penkkiä. Talo tuli siltä osin kalustetuksi. Muutamia ylettyi myyntiinkin. Erikoinen keksintö oli kapiokirstut. Niiden tuotolla tienattiin markkoja lämpöön ja Aapiskukon ehostukseen.

Naisten valtakunnassa kangaspuut helskyivät ja sukkulat lensivät. Koti on viihtyisä sitten vasta, kun verhot kehystävät ikkunoita, pöydillä on raitaiset liinat ja äidin räsymatot tuvan lattialla. Meidän Aapiskukkomme laitettiin yhtä koreaksi. Kevään koittaessa maantien varrella könöttävä lankkuaita purettiin ja tilalle istutettiin pihlajarivistö

tulevaisuuden toivoa antamaan.

Koulun 100-vuotisjuhlat käänsivät historian lehteä kaksin verroin. Juhlassa 25.11.1997 muistettiin paitsi omaa satavuotiasta, myös 80-vuotiasta itsenäistä suomenmaatamme. Vanhuksille esitettiin kaikella kunnioituksella arvonsa mukainen ohjelma. Leikkimieltä ja pitopöytää unohtamatta.

Rakas Aapiskukko, höyhenpukusi näytti kovin tuhruiselta. Päätettiin sukia kukko kuntoon. Rapsutus oli työläintä. Vuonna 2000 kevätaurinko sai nähdä kynityn kukon, mutta lämmitti seinustaa mukavasti. Uutta maalia vedettiin pintaan huhtikuun lopulla ja vapuksi kaikki oli valmista. Talosta tuli kylän komein kartano.

Kylmä talvi toi yllätyksiä tullessaan. Vesijohtoja ja viemäreitä piti uusia. Sisätiloissa maalilla saatiin ihmeitä aikaan, myös lattiat hiottiin ja lakattiin.

Meillä oli kaksi työtä pelkäämätöntä kyläavustajaa. Heille riitti vientiä talosta taloon.

Koulun aikaan opettajain asuntona olleeseen päätyyn remontoitiin saunallinen yksiö. Sekin työ osoittautui kannattavaksi ja tarpeelliseksi. Vuokratuloilla on tärkeä merkitys ”kolhoosin” pyörittämisessä. Kaikkeen on riittänyt sopua ja tekijöitä.

Kansalaisopisto on vuokrannut toimintaansa tilojamme ja tuonut opetuksen tullessaan. Taiteilijoita tuntuu olevan kylä täynnä. Savimöykystä kehittyy mitä kaunein esine. Entäs kun vanhasta romusta tulee salin upein huonekalu. Kangaspuilla kudottua on riittänyt omiksi ja suvun tarpeiksi, jopa ”Helsingin herroillekin”. Jumppa on pitänyt notkeana kuin pajunvitsan. Joulukranssit ja koristeet teemme itse. Aika ajoin myös bändin soiton sävelet kaikuvat tiloissamme.

Virkistystä ja yhteishenkeä olivat lentopallo-ottelut ja lettukestit kesäisin. Talvella hiihtelypäivä. Suuriakin juhlia on vietetty; häitä, syntymäpäiviä, lakkiaisia, hirvipeijaisia, seuroja ja kerran hautajaisten muistotilaisuus. Avoimien ovien päivät käsityönäyttelyineen ja rokkamyyjäiset. Kyläyhdistyksellä sellaisenaan ei ole merkitystä, ellei ole elämää. On ensiarvoisen tärkeää, että meillä maalaisillakin on paikka ja mahdollisuus harrastukseen ja rentoutumiseen.

Ei täällä ole ansioituneita tai ansiottomia, kaikki, ketkä ovat mukana olleet, ovat kortensa kekoon vetäneet. Kasa on karttunut, tervetuloa läheltä tai kauempaa, kyllä joukkoon mahtuu.

Lopuksi tärkein: kahvipannu on porissut joka tapaamisella. Poroja ja höystettä näyttää riittävän…